Uusiutuva energia on tulevaisuuden energiaa, ja globaalien ympäristökysymysten myötä se on noussut entistä keskeisempään rooliin energiantuotannossa. Ruotsi on EU-maiden ykkönen uusiutuvan energian hyödyntämisen saralla. Maa oli asettanut tavoitteekseen saavuttaa uusiutuvalle energialle 49 prosentin kokonaisosuuden vuoteen 2020 mennessä, mutta jo vuonna 2014 uutisoitiin, että uusiutuvan energian osuus oli peräti 51 prosenttia loppukulutuksesta. Ruotsin kunnianhimoiset tavoitteet eivät lopu tähän. Vuonna 2016 uutisoitiin suunnitelmasta, jonka tähtäimessä on tuottaa kaikki tarvittava sähkö uusiutuvalla energialla 20 vuoden kuluttua.
Ruotsissa tapahtuneen muutoksen juuret ulottuvat vuonna 2009 tehtyyn energiasopimukseen, jonka tavoitteena oli, että Ruotsin kasvihuonepäästöt saataisiin pudotettua nollaan vuoteen 2050. Silloinen hallitus sopi myös siitä, että vuoteen 2020 mennessä maa lopettaisi öljyn ja hiilen käytön lämmitysenergiana. Vuonna 2016 ympäristöministeri ja energia-asioista vastannut ympäristöpuolueen kansanedustaja ehdottivat, että kyseinen energiasopimus toimisi uuden ohjelman pohjana. Uusi ohjelma olisi entistä kunnianhimoisempi ja tehty pidemmällä tähtäimellä. Ehdottajien mukaan ohjelman hyödyt eivät rajoittuisi vain ympäristölle, vaan se kannattaisi Ruotsille myös taloudellisesti.
Ruotsin ydinvoimalat kysymysmerkkinä
Uusiutuvan energian vallankumouksen pyyhkiessä yli Ruotsin esille on noussut kysymys maan ydinvoimaloiden tulevaisuudesta. Ruotsissa on kolme ydinvoimalaa ja kymmenen ydinreaktoria. Uuteen esitykseen kuuluu ajatus siitä, että Ruotsin ydinvoimalat suljettaisiin seuraavan 20 vuoden aikana. Ydinvoimayhtiöt ovat jo päättäneet, että ne aikovat lakkauttaa neljä reaktoria vuoteen 2020 mennessä, ja maan politiikan tai yksityissektorin puolelta ei löydy halukkuutta rakennuttaa uusia ydinvoimaloita niiden isojen kustannusten vuoksi. Onkin esitetty, että maa tarvitsee suunnitelman, jolla ydinvoiman käyttö voidaan lopettaa hallitusti.
Fortumille työskentelevä Per Langer sanoo antamassaan haastattelussa, että Ruotsin pyrkimys siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan on mahdollista toteuttaa. Hänen mukaansa muutos edellyttää sitä, että energian tuotannon perusteet pohditaan uudelleen. Langer katsoo, että tuulivoima nousee paljon nykyistä keskeisempään rooliin, ja tuulivoiman kapasiteettiongelmat saadaan ratkaistua vesivoimalla. Hänen mukaansa vesivoiman kapasiteettia voidaan lisätä 20-30 prosenttia, mikäli tuotanto optimoidaan kapasiteetin eikä megawattien suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa uusien tekoaltaiden rakentamista ja suurempia vedenkorkeusvaihteluita, jotka ovat Langerin mukaan toteutettavissa.
Biomassa lämmittää Tukholman
Ruotsin luopuminen ydinvoimasta edellyttää, että maa onnistuu säilyttämään vesivoiman 16 gigawatin tuotantotehon, uudistamaan vesivoimalat sekä rakentamaan uusia tekoaltaita ja voimaloita. Näiden toimien avulla olisi mahdollista lisätä tuotantotehoa 2,5 gigawattia. Tämän lisäksi suunnitelmaan kuuluu rakentaa tuulituotantotehoa lisää 10 gigawattia nykyisen 6 gigawatin rinnalle.
Ruotsin politiikkaan on kuulunut paitsi suosia bioenergiaa, myös verottaa fossiilisia polttoaineita. Tästä syystä esimerkiksi kivihiilen käyttö on vähentynyt, ja metsäisen Suomen kivihiilen käyttö on aiheuttanut Maaseudun Tulevaisuuden mukaan paikoin hämmästystä.
Langer kertoo haastattelussa uskovansa myös kaukolämpöön. Lämpöpumppuihin hän ei suhtaudu positiivisesti, koska hänen mukaansa ne lisäävät energiatarpeen kausivaihtelua. Hiilen sijaan kaukolämpö on tuotettava biomassalla, joka lämmittää tällä hetkellä esimerkiksi Tukholman. Langerin mukaan tämän mahdollistaminen vaati uuden sataman ja radan.
Tukholman lämmittävä hake tuodaan Ruotsista, Suomesta ja Baltiasta. Langerin mukaan Tukholman kaltainen lämmitys onnistuisi Helsingissäkin, mutta Keski-Euroopassa kaukolämpö ei välttämättä ole järkevä ratkaisu, sillä lämmityskausi on siellä lyhyempi kuin Pohjolassa.
Vaikka Ruotsi on ykkönen, Suomella ei ole mitään hävettävää
Vaikka läntinen naapurimme voi ylpeillä ykköspaikallaan ja suunnitelmillaan, ei Suomi jää pahasti jälkeen. Energiateollisuuden mukaan Euroopan maista Suomessa on toiseksi korkein uusiutuvan energian osuus. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen on ollut kaukolämmön sekä sähkön tuotannossa nopeaa; kaukolämmön tuotannossa käytettävien uusiutuvien energianlähteiden osuus on noussut viidessä vuodessa 36 prosenttiin. Energiateollisuuden mukaan määrä tullee nousemaan 55 prosenttiin, mikäli markkinat toimivat terveellä tavalla. Vuonna 2015 uusiutuvan energian osuus sähköntuotannosta oli 45 prosenttia.
Kuten Ruotsissa, myös Suomessa vesivoima on tärkeässä roolissa. Suurin osa uusiutuvasta energiasta maassamme tuotetaan juuri vesivoimalla. Toinen tärkeä uusiutuvan energian tuotantomuoto on tuulivoima. Suomessa uskotaan tuulivoiman määrän kasvavan tämän vuosikymmenen aikana kaksinkertaiseksi.
Ruotsin tapaan myös Suomi saavutti etuajassa EU:n vuodelle 2020 asettamat uusiutuvan energian tavoitteet, sillä ne täyttyivät jo vuonna 2014. Suurimman haasteen kasvihuonepäästöjen vähentämisessä Suomelle aiheuttaa liikenne. Tieliikenteessä öljyn osuus on edelleen erittäin korkea. Tämän korjaamiseen tarvitaan mm. toimia nestemäisten biopolttoaineiden ja sähköisen liikenteen kehittämiseksi.
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia
Kuten jo mainittu, Suomi siis saavutti EU:n vuodelle 2020 asettaman uusiutuvan energian direktiivin mukaisen 38 prosentin tavoitteen jo vuonna 2014. Suomi päivitti kansallisen energia- ja ilmastostrategiansa vuonna 2016. Kyseisessä strategiassa hahmoteltiin keinoja, joiden avulla Suomi saavuttaa hallitusohjelmassa ja EU:ssa päätetyt energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian osalta Suomen tavoitteiksi on asetettu, että 1) se yltää loppukulutuksessa n. 50 prosenttiin ja 2) energian hankinnan omavaraisuus on 55 prosenttia.
Ruotsi ja Suomi mallina muille
Ruotsi ja Suomi ovat toimineet esimerkillisesti uusiutuvan energian saralla. Molemmat maat ovat täyttäneet EU:n vuodelle 2020 asettamat vaatimukset etuajassa ja molemmilla mailla on kunnianhimoisia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Ruotsi tarvitsee voimakasta panostusta vesivoimaloihin ja bioenergiaan, mikäli se aikoo soveltaa Tukholman mallia muihin kaupunkeihin.
Isoin ero Suomen ja Ruotsin välillä lienee suhtautuminen kivihiileen ja ydinvoimaan, joita kohtaa Ruotsi vaikuttaa olevan Suomea selvästi kriittisempi. Suomi sen sijaan vaikuttaa luottavan ydinvoimaan ylimenokauden ratkaisuna, kunnes uusiutuvalla energialla saadaan korvattua ydinvoiman tarve.