Ilmaston lämpenemisestä on kuullut varmasti jokainen. Ilmiöstä puhutaan paljon, ja valtioilla on monia erilaisia keinoja yrittää hillitä ilmaston lämpenemistä ja siitä aiheutuvia lieveilmiöitä. Ilmaston lämpenemisellä tarkoitetaan maan yleistä lämpötilan muutosta korkeampaan suuntaan. Kyseessä ei ole nopea tai radikaali muutos, mutta jo asteen muutos lämpimämmäksi vuositasolla aiheuttaa voimakkaita vaikutuksia maapallon joka kolkkaan. Lämpeneminen vaikuttaa ilmastoon, maaperään, vesistöihin, kasvillisuuteen sekä eläimiin. Lisäksi erilaiset luonnonvarat ovat vaarassa vähentyä tai kadota kokonaan.
Erilaiset saasteet, joita ihmisten teollisuus ja esimerkiksi liikenne aiheuttaa, vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. Kasvihuonekaasut ja hiilidioksidipäästöt lukeutuvat mukaan kaikista pahimpiin saastuttajiin. Tämän lisäksi useat muut saasteet ja pienhiukkaset vaikuttavat osaltaan ilmaston nykypäivänä kohtaamiin vakaviin ongelmiin.
Käsitteet ilmaston lämpenemisestä, ilmastonmuutoksesta ja kestävän kehityksen puolesta puhuminen ovat suhteellisen uusia käsitteitä. Ilmiö on kuitenkin alkanut jo vuosisatoja sitten, mutta maapallon ja sen asukkaiden tulevaisuutta on alettu puimaan tarkemmin julkisuudessa ja kansainvälisissä kokouksissa vasta nykyisin.
1800-luku
Ensimmäisen kerran ilmaston lämpenemiseen kiinnitettiin huomiota 1800-luvulla. Tämä vuosisata on tunnettu teollistumisesta ja suurten kaupunkien modernisoitumisesta. Ihmisten elämäntyyli oli vilkkaampaa kuin koskaan, ja erilaiset uudet keksinnöt ja laitteet muuttivat jokaisen ihmisen arkista elämää. Teollistumisen ja tehtaiden varjopuolena olivat kuitenkin saasteet. Suurissa kaupungeissa, kuten Lontoossa ja New Yorkissa, oli vaikeaa hengittää, tehtaat puskivat piipuistaan mustaa savua ja yleinen ilme kaupungeissa oli mustanpuhuva ja kauttaaltaan likainen. Kaupungit hukkuivat saasteeseen ja asiaan haluttiin muutos.
Tiedemiehet yhdistivät ensimmäisen kerran kasvihuonekaasut ilmaston lämpenemisen syypääksi 1800-luvulla. Ensimmäiset tieteelliset teoriat ilmaston lämpenemisestä kehitettiin ja tuotiin julki kansainvälisten tieteellisten yhteisöjen tutkittavaksi. Maapallon keskilämpötila ylsi tuolloin noin 13,7 celsiukseen.
Erityisesti hiilen runsas käyttö lämmittimenä ja energianlähteenä tehtaissa ja kodeissa aiheutti voimakkaita päästöjä ja saasteita. 1800-luvun aikana ensimmäinen laskelma ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä laskettiin. Tällaiset laskelmat olivat ennenkuulumattomia, eikä tavallinen kansa osannut kiinnittää huomiota saastumiseen muutoin kuin likaisen ympäristönsä perusteella.
1900-luku
1900-luku puolestaan tunnetaan maailman historian kehityksessä vauhdikkaana vuosisatana. 1800-luvulla alkanut modernisoituminen ja teollistuminen vauhdittuivat entisestään, ja ihmisten luomat saasteet lisääntyivät samalla vauhdilla. Yhteiskunnat olivat murroksessa ja maailma kiehui nationalismin, erilaisten poliittisten aatteiden ja uusien innovaatioiden seurauksena. Kaikki tämä kulminoitui kahteen suureen sotaan. Ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat kaikista kauheuksistaan huolimatta ponnahduslauta teknologian ja teollisuuden tuotannolle kaikilla osa-alueilla maailman selvittyä 1930-luvun lamasta. Tällöin asetettiin suunta myös tulevalle ympäristön ja luonnonvarojen huolettomalle hyödyntämiselle.
1900-luvulle päästäessä maailman keskilämpötila oli noin 13,9 celsiusastetta. Lämpötila oli siis muuttunut jo hieman lämpimämpään suuntaan edelliseen vuosisataan verrattuna. Fossiilisia polttoaineita käytettiin enemmän kuin koskaan, ja 1900-luvun puolivälissä tiedemiehet laskelmoivat, että jos saasteet pysyisivät tuolloisella tasolla, lämpötila muuttuisi jopa 3-4 celsiusta.
Kansainvälisiä liikkeitä ja kokouksia pidettiin ilmaston lämpenemisen aiheuttaman huolen ympärillä. Vuonna 1970 pidettiin ensimmäinen Maan Päivä, jolla haluttiin tuoda esille vihreämpiä arvoja, jotka tukisivat kestävää kehitystä ja maapallon tulevaisuutta.
2000-luku
2000-luvulla päästiin jo kiinni modernin maailman menoon. Kehittyneemmät valtiot muuttuivat teollisuusvaltioista ensin palveluyhteiskunniksi ja nykyään puhutaankin teknologiayhteiskunnista. Teknologia ja sen hyödyntäminen monin eri tavoin on yksi 2000-luvun kaikista suurimmista valttikorteista, joilla yritykset ja yhteisöt kilpailevat. Pitääkseen yllä kaikkea tätä kehitystä ja tehokasta tuotantoa, maapallon luonnonvaroja on jouduttu hyödyntämään äärirajoille saakka, ja entistä huolestuttavampia uhkakuvia nousee esille tieteen huippujen parissa. Kasvihuoneilmiöstä ja ilmaston lämpenemisestä puhutaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
2000-luvun aikana maapallon ilmasto on lämmennyt jo 14,8 celsiusasteeseen. Tämä on korkeampi lämpötila, kuin mitä maapallolla on nähty tuhansiin vuosiin. Lämpenemisen seurauksia ovat esimerkiksi Eurooppaa koetelleet valtavat lämpöaallot vuosina 2003 ja 2017 sekä rajut ilmaston vaihtelut mitä kummallisimmissa paikoissa. Jäälautat ovat sulaneet huolestuttavissa määrin aiheuttaen ongelmia jäätiköiden eläinlajeille. Merenpinnan nousu on uhkana myös satamakaupungeille. Suurkaupunkien ilma on jopa vaarallista hengittää, eikä monissa paikoissa viheralueita juurikaan enää nähdä. Kehitys on siis huolestuttavaa.
Kansainväliset kokoukset
Joka vuosi maailman eri kolkissa pidetään erilaisia konferensseja ja kokouksia, joiden päähuolena ovat ilmaston lämpeneminen ja erilaiset saasteet sekä luonnonvarojen hupenemisen hidastaminen. YK on avannut keskusteluyhteyden erilaisten valtioiden välillä luodakseen kestävän kehityksen ilmapiirin. Pariisin kokouksessa puhuttiin vuonna 2015 esimerkiksi merenpintojen nousun aiheuttamasta uhkasta. EU-tasolla sitoudutaan erilaisiin sopimuksiin ympäristön suojelemisen puolesta. Myös valtiotasolla keskustelu käy kiivaana, jotta kaupungit ja tiiviit yhteisöt saadaan pidettyä elinkelpoisina ilmansaasteiden ja päästöjen puolesta. Muutoshalua on siis nähtävissä ympäri maailmaa.
Yhteenveto
Vaikka ilmaston lämpenemisen historia onkin vielä varsin lyhyt, on sillä nykypäivään mennessä ollut valtaisa merkitys ihmisten ja maapallon tulevaisuuden kannalta. Tämän takia kansainvälinen yhteistyö lämpenemisen estämiseksi onkin erityisen tärkeää. Jo pieni muutos ilmastossa voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja, ja siksi lämpeneminen on kohtalokasta. Ilmaston lämpeneminen on kulkenut käsi kädessä teollistumisen ja ihmisten aiheuttamien erilaisten päästöjen kanssa. Ainut tapa estää ilmaston lämpeneminen on suosimalla kestäviä ratkaisuja ja vähentämällä fossiilisia polttoaineita ja ilmansaasteita.